Pääsiäiskranssi

Tänään pääsi liimapyssy käyttöön, kun tein pääsiäiskranssin ovea koristamaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan on sekalaisia pääsiäiskoristeita kiinnitetty kuumaliimalla valmiiseen kranssipohjaan. 

 

Sohvatyynyt vierashuoneeseen

Vierashuoneen sohvasänky sai kaipaamansa muhkeat tyynyt selkänojaa pehmustamaan. Tässä tapauksessa koolla oli väliä, kun tahdoin tyynyistä tarpeeksi isot, jotta sohvan puiseen selkänojaa vasten makoilu sujuu mukavasti. Ikeasta löytyikin sopivan kokoiset 65x65 sisätyynyt, mutta niihin tyynynpäällisten löytäminen olikin toinen juttu. Kun valmiita tyynynpäällisiä ei sattunut eteen suuntasin Eurokankaaseen hakemaan kangasta niihin. Sieltä löytyikin juuri sopiva keskiharmaan sävyinen kangas hieman rouhealla tekstuurilla. Ja täytyy mainita, että palvelu oli huippuluokkaa. Kangas leikattiin valmiiksi sopivan kokoisiin paloihin jo kaupassa, joten kotona pääsi suoraan ompeluhommiin.

Pupu pitkäkoipi

Pääsiäinen on lähestymässä ja ideametsästys pääsiäisaskarteluun on alkanut. Ideoita etsiessäni törmäsin jatkuvasti pitkäjalkaisiin ja suloisiin vaatteisiin pukeutuneisiin pupuihin, joiden kasvoja koristi vain pienet nappisilmät. Kaikessa eleettömyydessään nämä puput hurmasivat minut sympaattisuudellaan ja virkkauslistan kärkeen nousi pitkäkoipinen pupu. Pupu valmistuikin nopeasti ja voi olla, että se lähteekin samalle pienelle prinsessalle kuin tämä kortti.

                                         

Pienelle prinsessalle

Tällä viikolla serkkuni sai ensimmäisen lapsensa, joten uudelle tulokkaalle täytyi tehdä onnittelukortti. Vähän aikaa sitten ostin First Editionin It´s a Girl! paperilehtiön. Lehtiö on täynnä toinen toistaan suloisempia vaaleanpunasävyisiä papereita ja tuskin maltoin odottaa milloin pääsen niistä pienelle prinsessalle kortin tekemään.

Linnun liverrystä

Kevättä silmällä pitäen olen askarrellut valmiiksi muutamia onnittelukortteja. Tällä kertaa kortteja yhdisti onnitteluja visertävät linnut. Kaksi korteista on normaaleja 2-osaisia kortteja, mutta mukaan pääsi myös yksi rasiakortti. Oon kyllä niin tykästynyt noihin valmiisiin rasiakorttipohjiin. Niillä saa helposti ja nopeasti askarreltua pienen pikkumuistamisen. Parhaimmillaan pohjia saa viiden kortin paketeissa alle kolmella eurolla, joten näitä en ole viitsinyt itse lähteä leikkelemään kartongista. Joulun alla rasioihin sujahti tuikkuja, mutta kevättä lähestyessä kynttilät vaihtuvat suklaapatukoihin.

Itseäni eniten näistä korteista miellyttää tuo mustavalkoisten koivunrunkojen ja vihreiden lehtien raikas ja keväinen yhdistelmä. Kortti on melko yksinkertainen, mutta jokin siinä yksinkertaisuudessa juuri viehättää. Usein muutenkin teen aika yksinkertaisia kortteja, jolloin papereiden kauniit kuosit pääsevät parhaiten esiin.

HipHei Hippo!

Heidi Bearsin sympaattiset afrikankukista virkatut hahmot ovat vieneet minunkin sydämen. Nyt sai alkunsa uusi Happypotamus virtahepo. Lankana edellisistä virkkaustöistä yli jäänyttä Alize Cotton Goldia. Langassa 55% puuvillaa ja 45% akryylia. Olen ostanut lankaa Karnaluksista nimenomaan virkattuja hahmoja varten. Pitkään tuolloin pyörittelin erilaisia puuvilla-/puuvillasekoitelankoja käsissäni, mutta kyseisen langan värimaailma ja melko huokea hinta olivat ratkaisevat tekijät päätöksessä. Ja olen ollut tyytyväinen päätökseeni, sillä langoista on syntynyt melkoisen suloisia otuksia.

Nyt aloitetussa virtahevossa on väreinä korallinpunainen, pinkki, valkoinen ja hieman harmaaseen taittava violetti. Aiemmin samoista langoista on syntynyt poni. Ponista yli jääneet langat pitäisi riittää hippoon, kun vaihdoin punaiset langat eri järjestykseen.

Vaihdetaan vielä aivan toisenlaiseen värimaailmaa, kun esittelen jo aiemmin tekemäni virtahevon. Tuolloin virtahepo meni kummipojalle lahjaksi iloisen kirkkaissa väreissä.

 

 

 

Miksi tätä tekstiä kirjoitan

Kiinnostuksen käsillä tekemiseen olen saanut jo äidinmaidosta. Äitini isä on ammatiltaan puuseppä ja äitini on entinen kangaskauppias. Äitini äiti on puolestaan innokas käsityöharrastaja, joka on johdattanut minua käsitöiden maailmaan. Mummo on opettanut minulle käsityötaitoja neulomisesta karjalanpiirakoiden rypytykseen ja kaikkeen siltä väliltä. Vaikka käsityökulttuuri- ja -perinne elävät vahvasti äitini puolella, siitä huolimatta kaikista kauneimmat sukat ja lapaset neuloi isäni äiti. Olen siis onnekas, että olen saanut kasvaa niin osaavassa ympäristössä.
Vahvasta perimästä huolimatta minulle ei käsitöistä ole tullut ammattia, vaan päädyin terveydenhoitajaksi. En kiistä ettenkö haaveilisi käsityöyrittäjyydestä, mutta ainakaan vielä ei ole sen aika. Pitkään olen kuitenkin miettinyt miten saisin minulle tärkeää harrastusta nostettua hieman isommalle tasolle. Ensimmäinen askel oli viime talvena, kun osallistuin ensimmäistä kertaa pieniin joulumyyjäisiin. Varsinaisen päivätyön ohella ei aika kuitenkaan riitä kausituotteiden myyntiä suurempaan myyntiin ja joulusesonkiakaan kun ei jaksa koko vuotta valmistella, niin tarvitsin myös jonkun toisen väylän purkaa ja jakaa innostusta käsitöihin. Blogi on ollut jo vuosia harkintalistalla tällaiseksi väyläksi, mutta olen kuitenkin aina epäröinyt onko se oikea pohja minulle. En pidä itseäni kovinkaan lahjakkaana kirjoittajana, eikä minulla ole kuvankäsittelytaitoja nimeksikään. Hyvät lähtökohdat siis bloggaamiseen :D. Ajatuksia jälleen päässä pyöriteltyäni päätin kuitenkin sen blogin perustaa. Eihän minulla ole tässä mitään menetettävää, huonoimmassakin tapauksessa saisin itselleni päiväkirjan ja muistelmat tehdyistä käsitöistä.